Materiaalit

Tämän jakson aiheena on lapsiin ja nuoriin kohdistuva seksuaaliväkivalta ja sen ennaltaehkäisemiseksi tehtävä työ. Aiheesta keskustelemassa on Nuorten Exitiltä Sohvi Koivu. Jakson juontaa suunnittelija Merja-Maaria Oinas.

Lähdeluettelo:

https://koordinaatti.fi/grooming

https://nuortenexit.fi/ 

Podcastin sisältö tekstimuodossa:

Merja-Maaria

Tervetuloa Suuntaviivoja Koordinaatista podcastin pariin! Nyt meillä on aiheena lapsiin ja nuoriin kohdistuva seksuaaliväkivalta ja sen ennaltaehkäisemiseksi tehtävä työ. Minun nimeni on Merja-Maria Oinas ja työskentelen suunnittelijana Koordinaatissa, digitaalisen nuorisotyön osaamiskeskuksen tehtävissä. Vieraana meillä on tänään Nuorten Exitistä Sohvi. Tervetuloa!

Sohvi

Kiitos kovasti, Kiitos kun kutsuitte meidät mukaan.

Merja-Maaria

Voisit lyhyesti kertoa, että kuka olet ja mitä teet ja mistä tulet.

Sohvi

Olen Koivun Sohvi ja työskentelen Nuorten Exitillä, Exit ry:llä. Exit ry on valtakunnallinen järjestö. Me teemme työtä seksuaaliväkivallan ennaltaehkäisemiseksi ihan ympäri Suomen.

Merja-Maaria

Tärkeää työtä teette kyllä. Mikä teidän keskeisin tai isoin kohderyhmä on tai tärkein kohderyhmä? Voiko niin sanoa?

Sohvi

Meillä on kolme kohderyhmää, joista tietenkin tosi iso osa on nuoret, eli työskennellään 13–29-vuotiaiden nuorten kanssa, viedään heille tietoa seksuaaliväkivallasta, seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta, omista rajoista. Sit yks iso kohtaa ammattilaiset, jotka työskentelevät nuorten kanssa. Eli viedään myös tietoa heille. Koulutetaan ammattilaisia tunnistamaan seksuaaliväkivaltaa, ottamaan puheeksi sitä, tukemaan nuorta seksuaaliväkivallan kokemusten kans. Ja sit yks iso kolmas kohderyhmä on nuorten vanhemmat. Eli ajatellaan, että se seksuaaliväkivalta on aina asia, joka koskettaa koko perhettä. On se oma nuori rajojen rikkojana tai on sen oman nuoren rajoja rikottu. Eli tarjotaan myös tukipalveluita ja tietoa niiden nuorten vanhemmille.

Merja-Maaria

Hyvinkin erilaisia kohderyhmiä teillä on, eli myös erilaista lähestymistapaa.

Sohvi

Just näin.

Merja-Maaria

No tietenkin nyt on mainittu tässä tuo seksuaaliväkivalta. Niin miten teillä Nuorten Exitissä se määritellään, kun puhutaan seksuaaliväkivallasta?

Sohvi

Näen että seksuaaliväkivalta on kaikkia niitä tekoja, jotka loukkaavat ihmisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Sitä voi tapahtua verkossa. Sitä voi tapahtua fyysisesti. Sitä voi tapahtua tosi monella eri tavalla ja voi ajatella niin, että seksuaaliväkivalta on kattokäsite niille kaikille eri tekomuodoille, on se sitten seksuaalista häirintää tai seksuaalista ahdistelua tai verkossa tapahtuvaa seksuaalissävytteistä toimintaa.

Merja-Maaria

Joo ja toi onkin hyvä tuoda tässä esiin, että nimenomaan tää lapsiin kohdistuva seksuaaliväkivalta on tosiaan sellainen termi, jota suositellaan käytettäväksi. Nimenomaan miten mainitsitkin, että se on yläkäsite ja pitää sisällään paljon asioita. Se on tärkeä asia, että me kaikki puhutaan lasta kunnioittavilla käsitteillä, että tiedetään mistä puhutaan. Se on hyvä tässä alussa tuoda kyllä esille. Tietenkin jos mietitään lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa, niin sehän on valitettavan yleistä erityisesti digitaalisissa ympäristöissä nykyisin. Ja se on tullut kyllä esille, jos ajatellaan vaikka noita kouluterveyskyselyitä. Nyt 2022 ilmestyi uusin kansallinen lapsiuhritutkimus. Niissä selkeästi tulee esiin se, että nämä seksuaalisen väkivallan kokemukset on lisääntyneet. Siinäkin mielessä tosi tärkeä aihe, josta kaikkien nuorten parissa toimivien ja työskentelevien on hyvä olla ajan tasalla ja tietää, että mistä puhutaan. Kerroit että teette töitä nuorten kanssa, niin tuleeko sieltä sitten esiin minkälaisia teemoja tai aiheita mitä nuoret sitten tuovat esille?

Sohvi

No varmaan sellaset nyt pinnalla olevat ilmiöt liittyvät aika vahvasti sinne verkkoon ja digiväkivaltaan. Puhutaan korvauksen antamisesta seksuaalista teoista. Siitä on käytetty termiä myös vastikkeellinen seksi tai vastineen antaminen seksuaalista teoista. Se itse terminä on vähän vaikea määritellä, et mitä kaikkea siihen kuuluu. Sille voidaan ottaa oma podcast sille termille, mutta ajattelen, että teot, joihin liittyy jonkunlaista korvausta. Sitä tapahtuu sekä siellä verkossa, mutta nyt on tullut tosi paljo tilanteita ilmi, että sitä tapahtuu myös ihan fyysisissä kanssakäymisissä. Isoissa kaveriporukoissa tai ei välttämättä niin isoissakaan. Myös yksi sellainen mitä ajattelen, en tiedä onko hälyttävä oikea sana, mut sellainen missä pitää ehkä olla jollain tavalla hereillä, niin sitä näyttäytyy jollain tavalla myös nuorten parisuhteissa, että sinne parisuhteeseen liittyy jonkunlaista vastineen tai korvauksen antamista. Se on yksi sellainen aika iso juttu. Grooming on tietenkin ihan oma lukunsa. Siitä ehkä se, mitä viestiä tuodaan nyt paljon, niin se, että muistettais ilmoittaa niistä poliiseille ja muistettaisi viedä sinne nettivihjeeseen niitä juttuja. Eli siinä vähän pelätään sitä, että se muuttuu vähän tavalliseksi ja vähän normaaliksi, niin siinä käy herkästi niin, että että no blokataan se ihminen vaan ja annetaan olla. Mutta ois hyvä muistaa se, että harvoin on ainut nuori, jota se groomaaja tai se hyväksikäyttäjä siellä verkossa lähestyy. Eli toivottaisi että niitä ilmoituksia viedään eteenpäin, koska sillä tavalla saadaan myös sitä toimintaa katkaistua.

Merja-Maaria

Niin groomingillahan tarkoitetaan tosiaan lapsen houkuttelua seksuaalisiin tarkoituksiin ja sehän voi tapahtua niin verkon välityksellä kuin ihan kasvokkain.

Sohvi

Ja vielä yhtenä minkä mä voisin nostaa esille, niin on visuaaliseen viestintään liittyvät mahdollisuudet. Niihin toista loukkaaviin tekoihin. Eli kun nuoret vaihtaa esimerkiksi valokuvia toisten nuorten kanssa tai jakaa itsestään kuvia eri alustoille, niin siinä kyllä vaaditaan nuorelta tosi vahvaa omien rajojen tunnistamista ja tosi vahvaa myös niitten sanoittamista ja jotenkin käyttöönottoa. Ja kun tiedetään, että se ei oo hirveen yksinkertaista.

Merja-Maaria

Kyllä se on, se on haastavaa. Ja nimenomaan sitä tulee kyllä ihan pienestä pitäen opettaa, jotta siihen oppii ja oppii ne tunnistamaan. Miten hyvin nuoret on tietoisia, että mikä on esimerkiksi rikos tai loukkaus sitä omaa itsemääräämisoikeutta vastaan.

Sohvi

Mä ajattelen, että joissakin tilanteissa tosi hyvinkin, eli he tunnistavat kyllä seksuaaliväkivallan muotoja, että aattelen, että se mitä ei niin hyvin tunnistetaan, niin niitä riskejä jollain tavalla. Mihin tilanteisiin esimerkiksi tai minkälaiseen toimintaan voi liittyä niitä riskejä, mutta ajattelen että että rikokset tunnistetaan hyvin. Me on nyt tänä keväänä kohdattu reilu 6000 nuorta kouluvierailuilla. Me pidetään seksuaalikasvatusta, niin kyllä sieltä ainakin nousee se, että he tunnistavat mikä on rikos ja mikä on seksuaaliväkivallan teko. Et varmasti se, että se mihin nyt on pitänyt muistuttaa, niin on vaikka valokuvien levittäminen tai valokuvien jakaminen. Siinä täytyy muistaa se, että et jokainen, joka sitä kuvaa levittää tai säilyttää puhelimessa, voi syyllistyä rikokseen. Se on ehkä nuorilla jäänyt vähän vielä jotenkin pimentoon se asia.

Merja-Maaria

Niin, se on ehkä sellainen yleinen asia tavallaan, että niitä kuvia jaetaan, niitä otetaan niin paljon, että siinä jotenkin ei eroteta tavallaan sitä, että.

Sohvi

Missä mennään rajan yli.

Merja-Maaria

Kyllä. Onko jotain muuta sitä mitä haluaisi tuoda esille. Mitä nuorilta tulee.

Sohvi

Aattelen että noi on varmasti ne keskeisimmät seikat. Toki se, että suostumushan puhuttaa hirveen paljo ja jotenkin se, että mitä kaikkea siihen suostumukseen liittyy ja miten jollain tavalla siitä suostumuksesta voi keskustella. Siihen me pyrimme kans aika paljo sitten tuomaan keinoja ja vinkkejä.

Merja-Maaria

Voi sitten siirtyä nuorten parissa työskenteleviin ammattilaisiin, esimerkiksi nuorisotyöntekijöihin, jotka tietenkin, jos ajatellaan vaikka tätä Koordinaatin kohderyhmää ovat keskeisiä, toki myös vapaaehtoiset, jotka tekevät töitä nuorten parissa. Onko näissä teidän koulutuksissanne, että mitä teillä sieltä tulee esiin, minkälaisista asioista halutaan tietoa tai tarvitaan sitä tietoa.

Sohvi

Puheeksi ottaminen on sellanen, joka nousee ihan aina, et millä tavalla asioita voi ottaa puheeksi. Ja kyllä me siinä aina tuodaan sitä vinkkiä, että parhaimpia on ne arkipäivän tilanteet. Sit ehkä jotenkin se, että ammattilaista saattaa pelottaa se hänen oma reaktionsa siihen, että mitä jos hän kuuleekin jotain ikävää tai mitä jos hän ei osaa auttaa? Tai mitä jos hän reagoi väärällä tavalla tai sanoo jotakin väärää? Me muistutamme aina siitä, että kohdatakseen seksuaaliväkivallan kokijan, niin ei tartte tietää. Ei tartte osata. Ei tartte jotenkin pystyä ottamaan sitä koko tilannetta haltuun. Tärkeintä on, että kokija kokee, että hän on tullut kuulluksi ja hän on tullut nähdyksi. Sen jälkeen nuorelle voi sanoa, että et lähetään yhdessä, miettii et, miten tästä tilanteesta päästään eteenpäin. Mut sit se mihin aika paljo keskitytään, on tietenkin se ammattilaisen oma seksuaalisuus ja se oma seksuaalikasvatus. Minkälaisia seikkoja siellä vaikka on, koska me kaikki tiedetään, että et meijän tapaan olla ja tapaan nähdä maailmaa ja muuta vaikuttaa se kulttuuri missä me on oltu ja esimerkiksi seksuaalisuuden puheeksi ottaminen vaikuttaa siihen, millä tavalla itsensä kanssa asioita otettu puheeksi.

Sohvi

Eli kyllä se omaan seksuaalisuuteen tutustuminen ja tiedon hankkiminen siitä, niin kyllähän se auttaa ihan valtavan paljon siinä kohtaa, kun lähdetään nuorten kanssa näitä asioita puhumaan. Halutaan muistuttaa siitä, että kaikki meistä on seksuaalikasvattaja ja ihan joka ikinen työntekijä ja joka ikinen ihminen. Ei tartte edes työskennellä nuorten kanssa, mutta ihan kaikille ihmisille tulee niitä tilanteita, joissa on seksuaalikasvatuksen teemoja esillä ihan päivittäin.

Merja-Maaria

Kyllä, ehdottomasti! Tietenkin nimenomaan ne tilanteet voi tulla yllättäenkin. Olis hyvä jo etukäteen pohtia niitä asioita ja miettiä miten ite suhtautuu ja minkälaisia asioita tuoda siinä tilanteessa esille. Ei välttämättä pysty valmistautumaan, jos ne ovat niissä arkipäivän tilanteissa. Tietenkin eri asia siinä tilanteessa, että jos suunnittelee jonkun tietyn aihepiirin, että nyt käsitellään tätä aihetta tällä ja tällä menetelmällä, niin sehän on ihan eri tilanne, jos vertaa niihin arkipäivän tilanteisiin. Mut hyvä huomio, tuo mitä toit esille, on juuri, että ei tarvi tietää kaikesta kaikkea siinä tilanteessa. Nimenomaan uskoa sitä ja kuunnella tukea nuorta. Ja tärkeää varmasti se, että siinä tilanteessa ei mitenkään tuomitse tai epäile sitä kertojaa, vaikka että jos puhutaan seksuaaliväkivallan kokemuksista tai häirinnästä.

Sohvi

Ajattelen että myös tutkimukset osoittavat sen, että syy miksi lapsi tai nuori ei välttämättä kerro seksuaaliväkivallan kokemuksesta on niitä, että hän ajattelee, että häntä ei uskota tai häntä epäillään tai sit siellä voi olla myös, että ei oo varma et onko hän kokenut. Ja kyllä se ensimmäinen kohtaaminen siinä, kun se nuori tuo sen esille, niin kyllä se aika pitkälle määrittelee sen, että miten tää tilanne tästä lähtee eteneen.

Merja-Maaria

Sehän on tosi iso luottamuksen osoitus, kun tämmöisestä asiasta sinulle tullaan kertomaan ja puhumaan. Siinä mielessä ne ovat tosi, tosi tärkeitä ja merkityksellisiä tilanteita. Nimenomaan ajattele sitä nuorta, joka siitä ei varmasti kovin matalalla kynnyksellä puhu, niin sillä on iso merkitys.

Sohvi

Paljon ammattilaiset myös pohtivat sitä, että mitä pitää tietää vaikka uudesta seksuaalirikoslainsäädännöstä tai muuta. Ja siitäkin muistutetaan aina, että ei tarvitse olla lakiasiantuntija, että ei oo kuitenkaan sen nuorta kohtaavan ihmisen tehtävä määritellä sitä, et onko tapahtunut rikosta vai ei.

Sohvi

Poliisi tekee sitten sen tutkinnan siitä, että täytyy muistaa se, että et seksuaaliväkivalta hyvin usein on rikos, mutta se ei ole aina. Eli nuori voi kokea seksuaaliväkivaltaa, vaikka se ei olisi ollut tai siellä ei rikoksen tunnusmerkit täyttyisi. Eli sillä lailla, että varmasti kaikkien on hyvä tietää sellaiset pääkohdat, vaikka uudesta laista. Mutta semmoinen yleissivistyksen taso riittää, että siinä ensimmäisessä kohtaamisessa tai arjen hyvinvoinnin tukemisessa ei tartte tietää sitä, että mitä siellä nyt lakipykälät sanoo. Koska siitä seksuaaliväkivallan tuessa on hyvin usein kysymys. Eli siitä tuetaan siellä arjessa ja tuetaan siellä arjen toimijuudessa.

Merja-Maaria

Onko tämmösiä tullut esille, kun ammattilaisissa vielä ja heidän osaamisensa vahvistamisessa pysytään, että miten tietää miten puhua ikätasoisella tavalla? Onko toi sellainen asia mitä tulee esille?

Sohvi

On joo toki se, että me emme työskentele pienten lasten kanssa tai ei työskennellä ammattilaisten kanssa, jotka työskentelevät pienten lasten kanssa, niin toki tällainen ihan selkeä turvataitokasvatus ei oo se meidän pääkohtamme. Kyllähän me ollaan koko ajan menossa sellaiseen tilanteeseen, jossa tietyistä asioista pitää ruveta puhumaan aiemmin. Se on kyllä niin selkeesti näyttäytynyt, mutta että kyllä myös me on nähty haasteena se, että esimerkiks me mennään kouluvierailulle, niin kyl se meijän toive on se, että jos pystytään eriyttää seiskat, kasit ja ysit omiksi kokonaisuuksiksi, koska on seiskaluokkalaisia, jotka ovat vielä tosi tosi siellä nuoruuden ensimmäisillä portailla, hyvin hyvin siellä, niin alussa sen oman nuoruusidentiteetin kanssa ja sen mitä nuoruuteen kuuluu. Ja sit meillä on ysiluokkalaisia, jotka on taas ihan eri kohdassa tiellä nuoruuteen liittyvissä tai seksuaaliseen kehitykseen liittyvissä asioissa.

Sohvi

Se on aika haastava se kohta noissa parin vuoden ikäero voi oikeasti olla aika suuri. Mutta musta on hirveän hyvä vinkki se, et ei ketään lasta laiteta auton rattiinkaan ilman että hänelle kerrotaan mitä se auto tai miten se liikenne toimii. Kyllähän meidän täytyy meidän aikuisten kertoo meidän lapsille ja nuorille mitä siellä somessa tapahtuu tai mitä niillä verkkoalustoilla ihan oikeesti tapahtuu. Et onko tää hirveän karrikoitu esimerkki, mutta että onko parempi, että lapsi tietää pornosta ennen kuin hän itse näkee sitä jonkun kaverin kautta tai omasta puhelimesta tai muusta, että et nää varmasti sellasia, että nää ei oo helppoja kysymyksiä millään tavalla et missä kohtaa pitää alkaa näistä puhumaan ja muistaa se, että jokainen lapsi on yksilö ja jokainen nuori on yksilö ja heidän kehityksensä kulkee niinkö omaan suuntaan ja omassa tahdissa. Ehkä mulla ei tohon kysymykseen oo sellasta yksiselitteistä vastausta, että mitä missäkin kohtaa.

Merja-Maaria

Joo toki hyvin yksilöllistähän se on. Siinä pitää ottaa huomioon nimenomaan se. Se lapsi tai nuori, että missä hän on menossa. Se helpottaa, että jos tuntee paremmin ja tietää.

Sohvi

Voi ajatella et esimerkiksi nuorisotalotyössä, niin se voi olla haaste, että siellä on 13-vuotiaita ja 17-vuotiaita. Esimerkiksi samassa teemallisessa keskustelussa. Mut sit mä ajattelen, että on tosi hyvä muistaa se, että ketään nuorta ei haittaa se, vaikka hällä ois semmonen olo et tää on mulle tosi tuttua tai mä tiiän jo nää asiat, koska ne ovat niitä keinoja myös millä me voimme vahvistaa sitä nuorta näiden asioiden kanssa. Et vaikka kuullun aikaisemmin monta kertaa niin kuuleepahan nyt vielä yheltä ihmiseltä. Sen muistaminen, että ei se kertaus haittaa mitään. Et mieluummin ehkä niitten nuorempien tasolla kuin niitten vanhempien.

Merja-Maaria

Minkälaisia vinkkejä nuorten parissa työskenteleville ammattilaisille antaisit? Tähän teemaan ja tän käsittelyyn tai puheeksiottoon.

Sohvi

Aina kun me puhumme seksuaaliväkivallasta, niin me palaamme aina seksuaalikasvatuksen merkitykseen. Se on sellainen kehä, joka kiertää ihan aina. Et aina kysytään, millä tavalla seksuaaliväkivaltaa voi ennaltaehkäistä, niin vastaus on seksuaalikasvatus. Hyvin usein, ei oo vielä sellaista tilannetta mulle tullut vastaan missä se ei ois merkityksellinen siinä asiassa ja mää aattelen et nuorille on puhuttu tosi paljon viime vuosina omista rajoista ja siitä, kuinka teidän täytyy pitää omista rajoista kiinni ja muuta, mut et ehkä meidän on välillä hyvä mennä myös sen taakse, mitä omien rajojen rakentaminen vaatii ja mitä se vaatii, et niistä omista rajoista pystyy pitämään kiinni. Et jos nuorella on kokemusta, et hän ei arvosta itseään tai hänellä ei oo turvallista yhteisöä, jossa hän voi elää omaa omannäköistään elämää tai hän koittaa koko ajan joutuu pohtimaan sitä, miten muutan itseäni, jotta mut hyväksyttäis paremmin, niin ei hän todennäköisesti pysty myöskään niitä omia rajoja luomaan, saati pitämään niistä omista rajoista kiinni. Eli myös sen muistaminen, että meidän täytyy välillä mennä näiden termien taakse. Mitä asioita se vaatii, että omat rajat ovat oikeesti, jos me ajatellaan, niin se on oikeasti aika iso sana.

Sohvi

Se on ihan valtavan iso sana, joka vaatii aikuiseltakin aika paljo töitä, että voi sanoa et mä pystyn pitämään omista rajoistani kiinni, saati mitä se on sit nuorella. Eli jotenkin mää ajattelen, että et omissa rajoissa kyse on itsetuntemuksesta ja kyse on itsearvostuksesta ja kyse on niistä turvallisista yhteisöistä tai edes yhdestä turvallisesta yhteisöstä siinä ympärillä.

Merja-Maaria

Se suojelee tosi paljon, jos on turvallisia aikuisia ja turvallinen yhteisö ympärillä, niin sehän suojelee tosi paljon. Ja olen aivan samaa mieltä tästä, että nimenomaan jos mietitään nuorisotyöntekijä kyllä, pystyy hyvinkin paljon tukemaan siinä itsetuntemuksessa ja itsearvostuksen kehittymisessä.

Sohvi

Et kuitenkin se, että kaikkien meidän perustarpeisiimme kuuluu se, että me haluamme, että meistä ollaan kiinnostuneita ja me halutaan olla hyvä ja me halutaan olla rakastettu ja me tarvitaan huomiota. Ihan jokainen ihminen meistä oltas minkälaisella itsetunnolla varustettu. Se on inhimillistä. Se, että jos nämä tällaiset perustarpeet puuttuvat sieltä, niin hyvin herkästihän sitä lähdetään hakemaan jostain muualta se huomio. Et kyllä mää aattelen näihin keskittyminen, se että me saataisi jollain tavalla sitä yksinäisyyttä vähennettyä ja sitä, että nuorilla on oikeasti sellainen olo, että saat sopivan ja saat riittävän ja sää voit kaikessa rauhassa katsoa itseäsi lempeällä katseella, niin kyllä sillä saa ihan tosi paljon aikaiseksi.

Merja-Maaria

No miten sitten, että jos ammattilainen kokee, että tää on hirmu vaikea tai haastava aihealue, että ei oikein tiedä, että mistä aloittaisin? Mitä silloin voisi tehdä? Mistä mää aloitan?

Sohvi

Eri toimijoiden materiaalipankeista. Se on aina hyvä, mutta toki se, että et tässähän puhutaan ihmisten kanssa tehtävästä työstä. Me puhutaan inhimillisyydestä, me puhutaan sit kohtaamisesta ja sitähän ei mistään papereista opi, että et se tukee kyllä sitä, mutta et kyllä mä aattelen et, jos se aihe tuntuu tosi vaikealta, niin kyllä kannattaa vähän kääntyä oikeesti sinne itseensä päin ja miettiä miksi nämä aiheet nyt tuntuvat mulle näin vaikeilta. Miksi ne menevät mulla syvälle tai miksi mun on vaikea puhua näistä asioista, Että se että osaa katsoa sitä omaa seksuaalisuutta, omaa seksuaalihistoriaa, niin kyllä se auttaa tosi paljon.

Merja-Maaria

Niin että alottais tavallaan sen siitä, että kävis sitä läpi.

Sohvi

Oikeaa materiaaliahan on ihan valtavan paljon. Sitähän ei tartte kaikkea lukea, että pystyisi jotenkin kohtaamaan.

Merja-Maaria

Tärkeintä juuri on se taito kohdata ja se läsnäolo. Materiaalia kyllä löytyy hyvinkin paljon ja me itseasiassa Koordinaatissa on kerätty koordinaatti.fi/grooming osoitteeseen tietenkin mitä meidän julkaisuja on, mutta siellä on myös sellainen julkaisu missä on sitten kaikkien eri toimijoiden materiaaleja, että ois helppo aloittaa sitten jostakin, koska juuri jos mietitään tiedon hakua tästäkin aiheesta, niin sitä on tosi paljon.

Merja-Maaria

Siinä tietenkin pitää juuri miettiä myös, että mikä lähestymistapa aiheeseen olisi itselle sopiva. Nyt jos ajatellaan, on puhuttu digitaalisessa mediassa tapahtuvasta häirinnästä tai groomingista, niin sehän on taas digitaidot ja tämän tyyppiset mediataidot ja informaatiolukutaito. Tämäntyyppinenhän liittyy hyvinkin vahvasti myös tähän. Voi aloittaa esimerkiksi siitä näkökulmasta. Siinä on useita eri vaihtoehtoja.

Sohvi

On ja sit just se mitä sanoin, että kohdatakseen ja tukeakseen ei tartte olla tietoinen siitä, millä tavalla tätä lähetään vakauttamaan tätä tilannetta tai työstää traumoja tai käydä läpi sitä itse tekoa. Se ei oo niinku välttämättä tarpeellista, vaan se, että huomio ja trauma mennä traumainformoidulla työotteella niihin tilanteisiin ja oikeasti kohdata. Siitähän se on kiinni sit selvittäessä et mitä siellä arjessa sillä nuorella on. Onko hän esimerkiksi turvassa siellä, et onko tilanne vaikka se, että tekijä on oma puoliso. Eli sellaiset turva-asiat ja sitten se, että et miten se arki pyörii et kuitenkin arjen hyvinvoinnista puhutaan tosi pitkälti, arjen rutiineista.

Merja-Maaria

Ja siinä pystyy tukemaan ja olemaan siinä rinnalla. Näihin sanoihin on ihan hyvä päättää tää podcast ja kiitän sinua Sohvi tosi paljon, että olit täällä meidän vieraanamme.

Sohvi

Kiitos kun sain tulla, tää oli mukavaa.