Groomingia tunnistamassa

Työryhmässä oli yhteensä 12 henkilöä eri puolelta Suomea ja useammasta eri ammattiryhmästä, joissa toimitaan lasten ja nuorten parissa.

Työryhmätyöskentelyn aluksi valmistauduimme tarkastelemalla hankkeen tavoitteita ja aiemmin kesän aikana nuorisotyön ammattilaisille ja vapaaehtoisille toteutetun selvityksen tuloksia sekä pohdittiin, mitä työryhmätyöskentely voisi tarjota niin ammattilaisille kuin meille Koordinaatin grooming-hankkeen työntekijöille. Työryhmätyöskentely toteutettiin muutaman pääkysymyksen äärellä, joita osallistujat saivat pohtia pienryhmissä ja lopuksi tuoda ryhmänsä pohdinnan myös muiden kuultavaksi yhteisen koonnin kautta.  

Työryhmätyöskentelyssä ilmeni, että jokaiselle osallistujalle grooming oli ennestään jokseenkin tuttu asia. Ilmi nousi esimerkiksi se, miten kouluissa 6–7-luokkalaiset saavat toistuvasti materiaalia, jossa on alastomia ihmisiä sekä tuntemattomien ihmisten lähestymisyrityksiä esimerkiksi ystäväpyyntöjen tai kutsupyyntöjen kautta.  Eräässä puheenvuorossa korostettiin sitä, että grooming ei ole uusi eikä hetkellinen ilmiö, vaan tulisi ymmärtää, että se on läsnä lasten ja nuorten elämässä jatkuvasti niin verkossa kuin kasvotustenkin tapahtuvana häirintänä ja seksuaalisuutta loukkaavana väkivaltana. 

Halusimme selvittää myös ammattilaisten kokemuksia siitä, missä toimintaympäristöissä he kohtaavat nuoria, jotka ovat joutuneet groomingin ja seksuaaliväkivallan uhriksi. Toimintaympäristöiksi, joissa nuori kertoo kokemastaan, nousi muun muassa erilaiset chat-ympäristöt, nuorisotilatoiminta, yksilökohtaamiset sekä kouluvierailujen yhteydessä käydyt keskustelut ja kohtaamiset.  

Annoimme ryhmille tehtäväksi pohtia, millaisissa tilanteissa nuoret kertovat kokemastaan groomingista. Näistä keskusteluista nousi esille muun muassa yllättävät ja nopeat tilanteet, joissa nuori paljastaa kokemuksensa kuin ohimennen. Työryhmissä nousi tärkeäksi huomioksi se, miten aina tulisi varmistaa nuorten kanssa keskusteluissa käytettyjen käsitteiden merkitykset, jotta keskustelun molemmat osapuolet puhuvat varmasti samasta asiasta.  Näin kukaan ei tule väärinymmärretyksi.  Ammattilaisilla tulee olla rohkeutta ottaa asia puheeksi ja puhua asiasta ääneen niin, että ilmapiiri muodostuu luotettavaksi ja kynnys kysyä tai keskustella asiasta madaltuu.  

Keskustelut ja vuorovaikutus työryhmään osallistuneiden kesken toi esille huomion siitä, että nuorisotyön ammattilaisena sinun ei tarvitse olla groomingin asiantuntija, mutta tulisi olla vastaanottavainen, jos nuori tuo esimerkiksi saamansa seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavat kuvat tai viestit esille keskustelussa.   

Koordinaatti tarjoaa koulutuksia groomingin tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn, joissa voi syventää omaa osaamistaan aiheesta. Tarjolla on lisäksi materiaaleja, joista löytää tietoa, miten groomingia voi käsitellä nuorten kanssa. Hankkeen ajankohtaisista asioista löytyy myös 10.10.2019 alkava webinaarisarja.  

Terveisin 
Yliopistoharjoittelija Elina Koivisto