Hoppa till huvudinnehåll

Aikamatkalla – Elämä on aika matka!

Mika Launikari

FT, Uraohjauksen asiantuntija ,

Laurea-ammattikorkeakoulu

Kuvaus

Uraohjauksen asiantuntija Mika Launikari pohtii puheenvuorossaan kuluneen vuoden vaikutuksia nuorten tulevaisuudensuunnitteluun ja erityisesti sitä, millaisia vaikutuksia pandemialla on ollut heidän tulevaisuususkoonsa. Kuinka nuoret ovat kohdanneet muuttuneet olosuhteet, jonka suuntaa ei oikeastaan kukaan ole voinut ennakoida?
Käsi ojennettu eteenpäin. Taustalla meri, jossa auringon heijastus.

Brödtext

Jos koronan kaltainen pandemia olisi iskenyt maailmaan kaksikymmentä vuotta sitten, en usko, että meillä olisi ollut mahdollisuuksia sopeutua siihen niin kuin nyt 2020-luvun pitkälle digitalisoituneessa yhteiskunnassa. Keväällä 2020 ’yhdessä yössä’ tapahtunut etämoodiin siirtyminen ei olisi mitenkään onnistunut aikaisemmin. Nyt riehuvan pandemian edessä suomalainen yhteiskunta näytti olevan riittävän resilientti taipumaan ja mukautumaan äkkinäiseen olosuhteiden muutokseen ainakin hetkellisesti. Kukaan ei vain arvannut, että lyhytkestoiseksi ja ohimeneväksi ajatellusta ilmiöstä tulisikin jotain pysyvämpää.

Tätä kirjoittaessani korona on ollut seuranamme jo lähes vuoden ajan. Se on koetellut yhteiskunnan, talouden ja ennen kaikkea meidän ihmisten resilienssiä. Jatkuva epävarmuus, kasvava turvattomuuden tunne, sosiaalisten kontaktien vähäisyys ja näköalattomuuden lisääntyminen ovat nakertaneet meidän kaikkien voimavaroja. ’Koska tämä kauheus loppuu? Milloin oikea elämä taas voi jatkua?’ pyörivät lasten, nuorten, aikuisten ja vanhusten mielessä. Vastausta ei tiedä meistä kukaan.  

Nuoruus on etsikkoaikaa ja paikanhakua

Tänä syksynä näissä vallitsevissa olosuhteissa olen vapaa-ajallani jonkinlaisten sattumusten kautta saanut tilaisuuden toimia mentorina kahdelle nuorelle miehelle. Toinen heistä on suomalainen huipputason yleisurheilija, joka harjoittelee ja valmistautuu Tokion kesäolympialaisiin 2021, ja toinen on juuri media-alan opintonsa korkea-asteella päättänyt ja työuraansa aloitteleva kaveri. 

Molemmat heistä uskovat itseensä ja kykyihinsä, ja heillä kummallakin on visio siitä, mitä he elämässään lähivuosina tavoittelevat. Mutta kumpikin heistä kärsii koronan vaikutuksista. Urheilijan on aiempaa vaikeampaa löytää sponsoreita, jotka mahdollistaisivat taloudellisesti turvatun harjoittelun. Media-alalta työuransa alkupistettä etsivä mies ei tunnu sitä löytävän, sillä työmarkkinat ovat täysin kiinni, eikä jalansijaa ole tässä ajassa sieltä helppoa saada. Huoli siitä, miten asiat menevät ja järjestyvät, on alati läsnä heidän arjessaan. 

Olen näille kavereille kertonut, kuinka itse sain kamppailla paikastani auringossa 1990-luvun alkupuolella, kun Suomi oli syvässä lamassa. Tuolloin minulle vastikään kauppakorkeakoulusta valmistuneena oli järkytys tajuta, ettei työtilaisuuksia juurikaan ollut tarjolla. Töitä silti haettiin ja joka kivi käännettiin. Oli vain pakko jaksaa yrittää ja olla menettämättä uskoa itseensä. Ennen pitkää erilaisia määräaikaisia töitä onneksi kuitenkin löytyi. Vasta Suomen EU-jäsenyyden myötä talous alkoi elpyä ja työmarkkinat virkistyä. Maahan virtaava EU-raha toimi piristysruiskeena. Se avasi kokonaan uudenlaisia kansainvälisesti suuntautuneita työtilaisuuksia, joissa kielitaitoisia ja maailmalla kannuksensa hankkineita nuoria tarvittiin.

Vaan mikä mahtaa olla se piristysruiske, joka avaa tämän päivän nuorille ovet työelämään? Mikä on se voima, joka auttaa heitä jaksamaan? Mikä on se tulevaisuuden näkymä, joka pitää heissä yllä toivoa ja uskoa paremmasta huomisesta? Entä mitä suomalainen yhteiskunta voi tehdä enemmän ja paremmin, jotta kaikki nuoret voisivat hyvin ja saisivat tasapainoisen elämän?

Kohti parempaa palvelujärjestelmää

Monille 1990-luvun lama tarkoitti työttömyyttä, velkaantumista, perheiden hajoamista, mielenterveyden järkkymistä sekä niiden seurauksena elämänhallinnallisia haasteita. Nyt puolestaan pandemia aiheuttaa näitä samoja ongelmia nuorille ja aikuisille. Useat selvitykset, joita on vuoden 2020 aikana tehty koronan vaikutuksista koululaisten, opiskelijoiden ja työntekijöiden jaksamiseen, konkreettisella tavalla tekevät näkyväksi sen, että ihmisten ahdistus, pahoinvointi, masennus ja epätoivo ovat lisääntyneet. Tähän hätähuutoon on vastattava ajoissa, sillä avun ja tuen tarve on ilmeinen. 

Suomalaiset viranomaiset ja kolmannen sektorin toimijat ovat viime vuosikymmeninä tehneet paljon erinomaista monialaista yhteistyötä tiedotus-, ohjaus- ja neuvontapalvelujen sekä erilaisten tukitoimien kehittämiseksi. Väitänkin, että 2020-luvun Suomella on paremmat valmiudet kuin 1990-luvulla vastata kansalaisten moninaisiin tiedon ja tuen tarpeisiin. Yhteiskunnallinen palvelujärjestelmä ei nykyiselläänkään varmasti vielä ole täysin aukoton tai kaikille yhdenvertaisesti saavutettavissa, mutta siitä huolimatta sillä on hyvät edellytykset onnistua kansalaisten auttamisessa heidän erilaisissa elämäntilanteissaan. Nuoria unohtamatta. 

Myös EU-rahoitteisissa hankkeissa tehdään arvokasta työtä uusien ohjauksellisten työvälineiden ja toimintamallien kehittämiseksi nuorten hyväksi. Tästä esimerkkinä on Resilienssi ja tulevaisuususko RETU -hanke (ESR, 2018-2020), jossa on kehitetty digitaalinen palvelutarpeen arviointiväline CREAR yksilöiden hyvinvoinnin, toimijuuden ja resilienssin vahvistamiseksi. Väline on tarkoitettu varhaisen tunnistamisen työkaluksi ohjaus-, opetus- ja opiskeluhuollon asiantuntijoille sekä muille tiedotus-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden ammattilaisille. CREAR auttaa tunnistamaan hyvinvointiin ja elämänhallintaan vaikuttavia tekijöitä ja sen avulla saadaan nopeasti ja luotettavasti kokonaisvaltainen kuva ihmisen sen hetkisestä tilanteesta. Tuloksen perusteella arvioidaan tuen tarve.

Toivossa on lupaus

Kaikilla meillä aikuisilla on vastuu lapsista, nuorista ja heidän tulevaisuudestaan. Meidän tehtävänä on tukea heidän kasvuaan ja kehitystään sekä lujittaa heidän uskoaan huomiseen ja omien unelmiensa täyttymiseen. Voimme monin eri tavoin ravita nuorten toivoa ja luottamusta siihen, että elämä kantaa vaikeinakin aikoina ja antaa nosteen, kun ajat vihdoin muuttuvat paremmiksi. Tärkein viesti meiltä aikuisilta nuorille on, että me välitämme heistä ja olemme heitä varten. Olemme läsnä ja helposti saatavilla silloin, kun nuori meitä tarvitsee. Emme koskaan jätä häntä yksin vaikeuksiensa keskelle tai muutoinkaan.      

Lisätietoa: 

FT Mika Launikari on osaamisen kehittämisen, uraohjauksen, kansainvälisen liikkuvuuden ja kulttuurienvälisyyden asiantuntija. Tällä hetkellä hän toimii Laurea-ammattikorkeakoulussa ohjauksen ja neuvonnan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotehtävissä. Mikan väitöskirja (2019) käsitteli Euroopan unionin sisäistä työvoimaliikkuvuutta, työurien aikaista ammatillista kehittymistä ja identiteetin muotoutumista kansainvälisessä työelämäkontekstissa.

Tutustu Mika Launikarin väitöskirjaan.

Mika Launikarin kuva Akseli Nurmio.

Prenumerera på våra nyhetsbrev

Håll dig uppdaterad om alla våra tjänster, evenemang, utbildning och projekt.

Prenumerera nyhetsbrev!