Materiaalit

Jakson aiheena nuorten kaupunkilaisaktivismi. Aiheesta juttelemassa Maiju Teeriaho Auttava yhteisö -hankkeesta, journalisti Sirpa Tarkkinen ja Virva Viljanen Allianssista. Jakson juontaa Koordinaatin kesätyöharjoittelija Jenna Suutari.

 

 

Lähdeluettelo

 

Oulun kaupungin yhteisötoiminta
www.ouka.fi/oulu/yhteisotoiminta

Oulun kaupungin Auttava Yhteisö
www.ouka.fi/oulu/auttavayhteiso

 

Podcastin sisältö tekstimuodossa

Jenna Suutari
Moikka sinulle, joka Koordinaatin Suuntaviivoja kuuntelet nyt. Tänään meillä on keskustelun aiheena nuorten kaupunkilaisaktivismi ja vierailijana on journalisti Sirpa Tarkkinen, Virva Viljanen Allianssista sekä Maiju Teeriaho Auttava yhteisö-hankkeesta. Tervetuloa kuuntelemaan tämänpäiväistä jaksoa. Otetaan tähän alkuun ihan sellainen perinteinen lyhyt esittelykierros eli kertokaa vähän itsestänne ja työstä mitä teette?

Virva Viljanen
Kivaa olla mukana. Minä ole Virva Viljanen ja nuorten osallisuuden asiantuntijana Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssissa, joka edustaa nuoriso- ja kasvatusalaa järjestöissä, kunnissa ja seurakunnista. Itse työskentelen nuorten osallisuuden puolesta eli vaikutan sen puolesta, että nuoret saisivat vaikuttaa yhteiskunnassa. Sen lisäksi koulutan nuoria kohtaavia ammattilaisia tästä aiheesta.

Jenna Suutari
Kiitos Virva. Seuraavaksi Sirpa.

Sirpa Tarkkinen
Terve kaikille, Sirpa Tarkkinen tosiaan olen. Ole Mun Oulun eli Oulun kaupungin viestinnän verkkojulkaisun toimittajana ollut reilun vuoden, kun verkkojulkaisu on perustettu ja olen kirjoittanut muun muassa kaupunkiaktivismista. Olen tällä hetkellä vuorotteluvapaalla, mutta osallistuin kyllä myös kuntavaaleihin kuntavaaliehdokkaana. Sitä tulosta nyt on tässä sulateltu. Omalta osaltani ei ollut mitenkään mitenkään menestyksekäs vaali, mutta olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja myös kaupunkipoliittisista asioista.

Jenna Suutari
Kiitos Sirpa. Seuraavaksi meidän kolmas vieras, Maiju, ole hyvä.

Maiju Teeriaho
Terve, kaikille kuulijoille. Olen vuorovaikutussuunnittelijana Auttava yhteisö -hankkeessa ja nimeni on Maiju Teeriaho. Yritän työssäni saada kaikkia oululaisia naapurustoja auttamaan toisiansa ja aktivoitumaan siellä omissa naapurustoissa. Eli kyllä se tätä tämän aihetta ihan hienosti liippaa.

Jenna Suutari
Kyllä vain. Kiitoksia Maiju. Sitten vielä minä itse eli olen Jenna Suutari, Koordinaatin viestinnän kesätyöharjoittelijana on ollut nyt tässä viimeisen kuukauden ajan ja toimin tänään tässä podcastissa juontajana.
Haluaisitteko kuvailla muutamalla sanalla vielä omaa yhteyttänne tämän päiväiseen aiheeseen eli kaupunkiaktivismiin ja etenkin nuorten suunnasta tulevaan kaupunkiaktivismiin. Millaista se voi käytännössä olla ja miten te siihen itse olette yhteydessä?

Virva Viljanen
Tämä on äärettömän kiinnostava kysymys ja ollaan nähty jo tutkimuksissa esimerkiksi nuorisobarometrista, että nuorilla tälläinen virallisten tai edustuksellisten vaikuttamisrakenteiden ulkopuolinen toiminta nostaa päätään eli se on kasvattanut merkitystään. Osittain siihen voi vaikuttaa some. Sitten on tälläisiä liikkeitä, jotka ovat saaneet kaupunkiaktivismia pinnalle, kuten esimerkiksi ilmastonmuutokseen tai -kriisiin vaikuttaminen ympäri Suomea ja maailmaa. Eli on hyvin ajankohtainen aihe ja se näkyy omassa työssä monella tavalla. Juuri sillä tavalla, miten tunnistetaan näitä nuorten ehkä uudenlaisia tapoja vaikuttaa yhteiskunnassa ja olla yhteisöllinen osana esimerkiksi kaupunkiyhteisöä.

Sirpa Tarkkinen
Tuohon voisin sen verran lisätä, tuoreena kuntavaaliehdokkaana, sellaisen näkökulman, että voi olla juuri näin kuten tässä sanottiin, että viralliset kanavat ei ehkä nuoria niin kiinnosta. Se on tietysti raaka yleistys, mutta jos ajatellaan, miten surkea äänestysprosentti meillä tällä kertaa oli kuntavaaleissa. Voi olla, että tämmöinen epävirallinen vaikuttaminen myös nuorilla on jatkossa sitten se, mikä heitä kiinnostaa enemmän. Vaikka me ei juuri nyt sitten tiedetä sitä, että jättikö juuri nuorimmat äänestäjät äänestämättä vai mikä oli ikäluokka, jotka ei äänestäneet tai mitä poliittista ideologiaa. Voi olla hyvinkin totta, että jatkossa muunlaiset keinot, kuin viralliset keinot on sitten ehkä nuorten keskuudessa suositumpia.

Virva Viljanen
Sirpalla on erittäin hyvä pointti, että ei tiedetä vielä kuntavaalien äänestysaktiivisuusprosentista, mutta huonolta näyttää ihan koko maassa. Äänestysaktiivisuus laski ja yleensä se tarkoittaa, että nuorten äänestysprosentti jää hyvin matalaksi. Tosiaan minäkin nostaisin sellaisen näkökulman, että se ei tarkoita, ettei nuoret haluaisi vaikuttaa tai jotenkin toimia siellä omassa kotikaupungissa tai -kunnassa, vaan ehkä sitten pitäisikin miettiä sitä millä muilla tavoilla voi esimerkiksi vaalien välissä osallistua.

Jenna Suutari
Voisiko esimerkiksi tulevaisuuden keinoja olla nimenomaan, vaikka vähän organisoidumpi vaikuttamiseen houkuttelu tai niin kuin Auttava yhteisö -hanke on, että kannustetaan olemaan naapureiden kanssa yhteydessä, auttamaan ja olemaan yhteisö? Voisiko mahdollisesti sellaisia tulevaisuudessa olla enemmän ja lähtisikö nuoret niihin innokkaammin matkaan?

Maiju Teeriaho
Joo, Auttava yhteisö on siitä hirmu hyvä tapa nuorille osallistua, koska meillä autetaan naapuria eli just siinä lähellä missä itse asut voi vaikuttaa. Ainakin itse välitän tosi paljon siitä, että ketään ei jätetä yksin tai kenenkään ei tarvitsisi kokea sellaista yksinäisyyttä tai sellaista, ettei ole ketään ihmistä päivittäin kenelle voisi jutella. Se on ainakin tosi hyvä tapa aloittaa siinä lähellä naapuria ja sanoo vaikka ihan vaan sen "terve",  "moi" tai vastaavan aloituksen ja siitä se lähtee. Meillähän tietenkin Auttava yhteisö -hankkeessa pyritään siihen, että koko asuinrakennus aktivoituisi tähän. Saataisiin siten todella isoja vaikutuksia. Sekin on myös kiva, että itse ja yksin auttelee naapuria, mutta siitä saadaan vielä isommat vaikutukset, joita me halutaan maailmassa nähdä. Niin voi olla osana myös jotain todella isoa, kun saadaan kaikki matkaan siinä asuintalossa.

Jenna Suutari
Mistä tai millaisilta alustoilla nuoret saa tietoa kaupunkiaktivismista? Esimerkiksi, kun tätä podcastia lähdettiin suunnittelemaan, niin aika vähän loppujen lopuksi oli puhetta ja tietoa tästä aiheesta. Niin miten sitten ne nuoret, jotka haluavat olla vaikuttamassa nimenomaan kaupunkiaktivismin kautta, niin millaisilta alustoilla te luulette, että he siihen sitten pääsevät mukaan?

Maiju Teeriaho
Meillä Auttavassa yhteisössä on ollut näkymistä Instagramin puolella ja Facebookissa. Lisäksi meillä on vielä nettisivut, jotka löytyvät osoitteesta ouka.fi/auttavayhteiso. Siellä voi käydä katselemassa ja löydät sieltä minun yhteystiedot eli voi myös kysellä, jos haluaa mukaan. Pakko mainita, että olisi hyvä, että on täysi-ikäinen, jos tulee tähän yhdyshenkilöksi. Minulle voi soittaa tai laittaa viestiä ja kysellä lisää, niin minä sitten opastan.

Virva Viljanen
Mä komppaan Maijua, että sosiaalisella medialla on kyllä valtavan suuri rooli siinä. On nähtykin tälläisiä esimerkiksi kaupunginosaryhmät ovat aktiivisia eli jotenkin orgaanisesti rakentuneita. Eli siellä niin kuin on esimerkiksi tietyn tavoitteen tai tietyn kaupungin ympärille perustettu ryhmä ja siellä kommunikoidaan ja tarjotaan esimerkiksi apua. Samaa näkyy, vaikka tässä koronan aikana, halussa auttaa. Esimerkiksi asuintaloissa laitettiin ihan jokaisen talon Facebook-ryhmään tai sitten rappukäytävään lista, että haluatko esimerkiksi apua ja siihen saattoi jättää omat yhteystietonsa. Siten vaikka vanhemmat asukkaat saattoi pyytää apua. Toinen on varmasti se, että se on tosi tärkeätä, että on joku tuttu mukana toiminnassa tai joku joka pyytää ja kertoo siitä mitä tapahtuu. Sitten kyllä tietysti esimerkiksi kouluilla, nuorisotyöllä ja järjestöillä on roolinsa kaupunkiaktivismissa ja ehkä myöskin sitten sellaisessa toimintatapojen vakiinnuttamisessa. Eli jos joku hieno auttamisen malli syntyy, niin ehkä sen ympärille perustetaan esimerkiksi yhdistys, jonka kautta voi jatkaa toimintaa.

Tosi hyviä pointteja. Tulee mieleen vaan se just, että jos laittaa ilmoitustaululle, että minä voin auttaa, niin se on ihan ok toimintaa. Ei siinä mitään, mutta monesti meillä ihmisillä on vähän sellainen, ettei kehtaa kysyä apua välttämättä. Siinä on vaan jotain esteitä, että ei vaan jotenkin kehtaa sanoa, että minä tarvitsisin  jotakin, varsinkin vanhemmilla ihmisillä. Meilläkin tässä hankkeessa just sen takia halutaan tehdä sen koko naapuruston voimin, että siellä voidaan julistaa sellainen yhteinen lupa pyytää apua ja lupa tarjota, että meillä ei ole erikseen sitä auttajaa tai autettavaa. Kukaan ihminen ei leimaannut sellaiseksi auttavaksi, vaan kaikki ollaan tasa- ja ihmisarvoisia siellä eli se on sillain helpompaa.

Jenna Suutari
Tuossa tulikin jo vähän tuommosista tavoista, miten just voidaan osallistaa. Minulla oli täällä vielä kysymys siitä, että minkälaisilla palveluilla nimenomaan osallistumista voisi edistää. Onko teillä ajatusta tällaisista palveluista, jotka osallistaisi nimenomaan tämmöiseen aktivismiin ja aktiivisuuteen?

Sirpa Tarkkinen
Itse ajattelen ensinnäkin sitä, että aktiivisuuteen kannustaminen. Tietysti somealustat mitä puhuttiin, mitä nuoret seuraa. Mutta sitten myös varmasti, jos ajattelee virallisen organisaation näkökulmasta, niin varmaan semmonen viranomaisten välinen yhteistyön tehostaminen jatkossa yhä enemmän niin, että löydettäisiin niitä nuoria, joita kiinnostaa tällainen kaupunkilaisaktivismi ja ovat kiinnostuneita vaikuttamaan tai ovat avun tarpeessa. Yleensä viranomaisilla on hyvä tieto ainakin tietyistä ihmisistä, joilla voisi olla kiinnostusta tai tarvetta tämän tyyppisiin palveluihin ja sen takia esimerkiksi kolmannen sektorin toiminta on hyvin tärkeää, että sitä tehdään tehdään viranomaisten kanssa. Kaupunkilaisaktivismi näin niin kuin kielitieteilijän näkökulmasta kuulostaa termina aika hurjalta, että tämähän kuulostaa aika radikaalilta ja anarkistiselta toiminnalta. Tietenkin hyvä hyvä muistaa, että tämä on ihan varmasti laillista ja kaikin puolin hyväksyttyäkin toimintaa. Kyllä minä ajattelisin, että viranomaisyhteistyö ja kolmannen sektorin yhteistyö niin molemmin puolin ollaan vähän sillä tavalla tuntosarvet ojossa ja kuunnellaan, että kenelle tätä voisi suunnata ja voisi suoraan ehdottaa mukaan lähtemistä.

Virva Viljanen
Minun mielestä tässä voisi nostaa sitä, että palveluiden sijaan myöskin se, että minkälaiset rakenteet kaupungeissa ja kunnissa voisi tukea aktivismia. Siinä esimerkiksi olen nähnyt kiinnostavina nämä osallistuvan budjetoinnin prosessit, missä voidaan juurikin saada rahoitusta sinne asukkaille, kaupunkilaisille, nouseville tarpeille ja ideoille. Sitten kaupunkilaiset saa itse äänestää, mitkä niistä on tarpeeksi hyviä toteutukseen ja sama sitten mahdollisuus tehdä kuntalaisaloitteita ja niitä aidosti siellä sitten viranhaltijat ja kunnan päätöksentekijät käsittelisi, että ei tule myöskään sellaista pettymystä, kun nousee jostain hyvä idea esimerkiksi nuorilla, niin ettei sitten heti törmää, vaan sitten sitä jatkokehitettäisiin yhdessä. Ehkä nämä on sellaisia rakenteita, joita voisi tuoda monenlaiste palveluiden yhteyteen ja tässä nousee kysymys niistä resursseista eli kyllä toiminta usein tarvitsee jonkinlaista tukea tai rahoitusta, niin miten sitä voisi tarjota tälläiseen nuorten omaehtoiseen toimintaan.

Sirpa Tarkkinen
Osallistuva budjetointi on erittäin hyvä esimerkki sen takia, että minun mielestä ensinnäkin sen markkinointikin oli hyvin raikasta tai semmoista rohkaisevaa. Se myös herätti hyvin paljon mielenkiintoa ja siihen tuli niitä ehdotuksia eli sellaista valmiutta kyllä tämän tyyppiseen kaupunkilaisaktivismiin on olemassa ja se on erittäin hyvä alku. Minun mielestä kaikin puolin kaupungilta on hyvä osoitus siitä, että ihan oikeasti halutaan olla mukana toiminnassa, missä kuunnellaan kuntalaisia ja kysytään heiltä mihin tätä rahaa pitäisi laittaa. Se on tosi hyvä esimerkki.

Jenna Suutari
Millaisia varjopuolia tällä kaupunkiaktivismilla voi olla? Sirpa mainitsi, että itsessään tuo termi jo on aika radikaali tai voi kuulostaa korvaan ehkä jopa negatiiviselta, mutta tässä keskustellaan nimenomaan positiivisesta näkökulmasta. Mutta minkälaisia varjopuolia kaupunkilaisaktivismilla voi olla?

Maiju Teeriaho
Meillä Auttavassa -yhteisössä ei ole mitään varjopuolia, koska se on sellaista hyväntekeväisyystoimintaa tai siinä pyritään hyvään, joten ei pysty hahmottamaan mitä siinä voisi olla sellaista. Ainahan kaikessa elämässä voi jokin mennä vikaan, mutta ehkä se ei ole sellaista kuitenkaan tässä yhteydessä minkä voisi mainita varjopuolena.

Virva Viljanen
Minunkin on kyllä vaikea löytää varjopuolia tälläisessä toiminnassa, koska lähtökohtahan on positiivinen. Ehkä sitten tulee mieleen, että jos toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen niin, miten vapaaehtoiset jaksaa ylläpitää toimintaa ja tehdä sitä. Toinen kysymys, miten vaikuttaa monilla eri areenoilla eli lisäksi käydä esimerkiksi äänestämässä ja sitä kautta saada päätöksentekoon niitä tavoitteita, mutta en usko että tästä juurikaan löytyy haittapuolia vaan pikemminkin kysymys siitä, miten saataisiin enemmän ihmisiä mukaan mielekkääseen toimintaan oman yhteisön hyväksi.

Sirpa Tarkkinen
Minä ajattelen näin, että mikä siinä voi olla ehkä riskitekijä. Ei niinkään sen ideologian kannalta eli ei sen sisällön kannalta vaan toiminnan pitkäjänteisyys, kuten tässä mainittiin se, että miten sitä jatketaan tehdä, jos ollaan vapaaehtoistyössä ja siihen pitää olla tosi suuri palo siihen tekemiseen, koska tuloksethan tulee yleensä pitkäjänteisellä työllä ja pitkässä juoksussa. Ja sitten toinen on tietysti se näkyvyys, että meillä nykyään saadaan hyvin monista kanavista paljon tietoa ja on paljon erilaista toimintaa, mutta sen oman sanoman nostaminen kaiken sen valtavan tiedon keskeltä voi olla tosi vaikeaa joskus. Pitkäjänteisyys, jaksaminen ja toisaalta sen sanoman tehokas levittäminen on varmaan semmosia, mitkä korostuu tässä työssä.

Maiju Teeriaho
Tulee mieleen, kun puhutaan vapaaehtoisten jaksamisesta, niin se on tosi monessa toiminnassa oikeasti ihan tosi iso ongelma. Yksille ihmisille kasaantuu jotenkin tosi paljon sitä vapaaehtoisuutta, niin ne tahtoo väsyä. Meillä esimerkiksi Auttavassa yhteisössä sitä ongelmaa oikeastaan ei niin suuresti ole sen takia, että koko naapurusto aktivoituu, joten se ei kasaannu yhdelle. Ja sitten tavallaan se, kun on vuoroin itse siellä auttamassa ja vuoroin itsellä joku tarve, kuten pyöräpumppu on hukassa ja lainaat sen sitten naapurilta siinä kiireessä. Tavallaan se, että siinä taas näkee sen, miten se kannattaa organisoidusti lähteä auttamistoimintaan. Siten se vastuu jakaantuu useammalle henkilölle ja kukaan ei väsy.

Sirpa Tarkkinen
Hyvä pointti tuo pyöränpumpun vertaus sillä tavalla, että me puhutaan tämmöisestä isosta asiasta, kuten nuorten kaupunkilaisaktivismista. Ja minä itse lähdin liikkeelle vähän isosti, ideologisesti ja isolla vaihteella, mutta se ihan oikeasti voi olla tosiaan sitä pyöränpumpun lainaamista tai, että kysytään "hei mitä kuuluu" niin kuin nyt somessa on nähty näitä mainoksia. Se voi olla hyvinkin pienimuotoista, mutta monesti myös hyvin pienimuotoinen toiminta ja se ele on sitä kaikkein tehokkainta toimintaa.

Maiju Teeriaho
Sirpa on kyllä tässä täysin oikeassa, että kuinka moni ihminen, vähän vanhempi ihminen, taistelee sen kanssa ei osaa oikein käyttää älypuhelinta. Meille nuoremmalle sukupolvelle se tuntuu, että "miten on mahdollista, että joku ei osaa käyttää älypuhelimia". Oikeasti se mikä on sulle helppoa, saattaa olla iäkkäälle naapurille tosi vaikea paikka. Miten pienistä asioista voi tullakin hyvä mieli. Yli jääneen ruoan jakaminen on yksi esimerkki siitä, että mitä kaikkea sen naapurustoapu voi olla. Joskus tulee jotain juttua tehtyä vähän liikaa, esimerkiksi leivottua pullaa, kun ei leivo sitä kovin usein ja sitten ei mahdu edes pieneen pakastimeen, niin on se kuitenkin parempi jakaa vaikka naapureille kuin laittaa roskikseen.

Jenna Suutari
Miten sitten, jos hetken aikaa pohditaan sitä, että millä tavoin aktivismi saattaa kohdistua nimenomaan nuoriin, esimerkiksi Facebookin Puskaradiossa paljon puhutaan mopoilusta ja siitä, kuinka se häiritsee nimenomaan naapurustoja tai muita vastaavia ihmisten elämistä. Facebookissa nimenomaan kohdistuu näihin nuoriin, niin onko teillä ajatuksia tästä aiheesta?

Virva Viljanen
Tähän ehkä kommentoisin sillä tavalla, että helposti kun nuorista puhutaan yhtenä yhtenäisenä joukkona ja silloin, kun muutaman nuoret esimerkiksi aiheuttaa häiriötä. Sitten helposti syytetään koko ikäryhmää lisäksi just sosiaalisessa mediassa, niin pitäisi silti muistaa lasten ja nuorten yksityisyys ja se, että on virallisia reittejä ja tahoja hoitaa asiallisesti tällaiset kysymykset. Näitähän on ollut eri puolilla Suomea hienoja esimerkkejä siitä, kuinka tälläisessä kunnan tai kaupungin puskaradioryhmässä on juurikin puhuttu näistä mopoilevista nuorista, kuinka ne aiheuttaa häiriötä ja kunnanjohtaja on itse ottanut mopon alle, lähtenyt tapaamaan niitä nuoria ja keskustelemaan aiheesta. Tavallaan se voi myös sitten johtaa tällaiseen hyvään lopputulokseen, mutta kyllä  varmasti on tälläistä osoittelua. Myös keskustelukulttuuri tiedetään, että sosiaalisessa mediassa esiintyy esimerkiksi nuoriin kohdistuva häirintää ja ihan vihapuhetta, joka on kasvavassa määrin myös ongelma. Tämä aiheuttaa sitä, että nuoret eivät halua lähteä julkisesti kertomaan mielipiteitään, koska pelkäävät itseensä kohdistuvaa kritiikkiä tai häirintää. Tämä on monitahoinen kysymys, en tiedä vastasinko alkuperäiseen kysymykseen, mutta tämän tyyppisiä ilmiöitä tunnistan itse.

Maiju Teeriaho
Ehkä sekin, että eri ikäisten kohtaamiset olisivat tosi tärkeitä sen takia, että ei niin helposti tuomita sitä toista toisen ryhmän edustajaa. Jos syntyy tällaisia ylisukupolvisia kohtaamisia, kuten vaikka naapurin pappa törmää opiskelija Oonaan pihamaalla ja juttelee pari sanaa, niin ehkä se mopoilu ei sitten häiritse niin paljon seuraavalla kerralla, kun se ikäihminen ajattelee, että "se on vaan se naapurin Oona". Ei oo sitä ennakkoluuloa enää, kun ihmisit kohtaa ja ihan tämmöisessä normaalissa arkisissa tilanteissa enemmän.

Jenna Suutari
Kyllä ja just nimenomaan noista ennakkoluuloista varjopuolen juttukin saattaa saada lähtönsä. Se on ihan totta. Ja niitä kyllä tulee poistaa. Miten konkreettiset esimerkit siitä, että mihin nuoret on pystynyt vaikuttamaan ja mihin se nuorten kaupunkiaktivismi voi vaikuttaa? Onko teillä tullut vastaan mitään tällaisia, mihin olisi nuoret päässyt vaikuttamaan?

Virva Viljanen
Voisin nostaa ainakin ensimmäisenä tuon Ilmastonmuutosvoiman, mitä Allianssi koordinoi, josta rahoitetaan nuorten omia ilmastotekoja pienillä rahasummilla. Nuoret ovat toteuttaneet ympäri Suomen hyvinkin vaikuttavia omia ilmastoaktivismin tekojaan, kuten esimerkiksi perustettu perhospelto, järjestetty kierrätysvaatteista muotinäytös ja tehty ilmastoaiheesta podcast nuorille. Niin kuin tämän tyyppistä esimerkiksi eli saadaan hyvin pienellä panostuksella suurta vaikutusta ja nuorilla itsellään on tullut kokemus siitä, että he ovat päässeet vaikuttamaan. Ilmastokriisiin liittyi paljon turhautumista, huolta ja kokemusta, miten yksilö vaikuttaa, joten se on sitten hirveän voimaannuttavaa, kun voi omassa kaupunginosassa tehdä ilmastoteon konkreettisesti. Tämä tulee ihan ensimmäiseksi mieleen.

Sirpa Tarkkinen
Minulla tulee Oulusta mieleen, jos mennään virallisiin rakenteisiin vaikuttamisessa, niin Oulun nuorisovaltuusto tietysti. Siellä pyritään vaikuttamaan nuoria koskeviin asioihin, joka on kyllä kaupunkilaisaktivismia parhaimmillaan ja tehokkaimmillaan.

Maiju Teeriaho
Minulla taas tulee mieleen hirveän konkreettiset tällaiset pienet arjen teot, että siellä on kyllä näkynyt nuoria liikenteessä. Meilläkin viime kevättalvena muuttui jotakin meininki koko kerrostalossa, missä asun. Meillä jäi pihalla auto kiinni lumeen ja ei saatu sitä millään liikkeellä. Siihen tuli kaksi nuorta, että "hei, me voitas auttaa". Samaan aikaan pyöri aktiivisesti sosiaalisessa meidän mainosfilmit auttamisesta. Siinä, kun ne pukkasi autoa yhdessä meidän kanssa irti lumesta, niin kyllä mulla kävi mielessä, että ovatkohan he nähnyt niitä mainoksia. Se oli niin mukavaa ja jäi tosi positiivinen kuva näistä nuorista, kiitos teille, jotka autoitte jos satutte tämän kuulemaan.

Jenna Suutari
Mennään sitten some- ja digiaktivismiin. Me ollaan sivuttu jo sitä jonkin verran, mutta onko teillä käytännön esimerkkejä tai ajatuksia tästä somessa tai diginä tapahtuvasta aktivismista tai minkälaisia ajatuksia se yleensä herättää, että onko tärkeä tapa vaikuttaa vai mitä siellä somen puolella tapahtuu vaikuttamispiireissä?

Virva Viljanen
Kyllä minä näkisin, että sosiaalisen mediassa ollaan nyt nähty useita tällaisia kampanjoita, johon ovat lähteneet monet nuoret ja monet ihmiset ylipäätänsäkin jopa globaalisti, esimerkiksi rasismin vastaiset mielenilmailmaisut. Ihan tuoreimpana tulee mieleen nyt esimerkki Turusta, josta itse juttelen tänään  etänä ja täällä on hyvin ajankohtaisena ollut tällainen kaupungista tehty sateenkaarisuojatie, joka jouduttiin sitten pikaisesti poistamaan. Sitten levisi somen kautta aika nopeasti tämmöinen liike, että eri puolilla ihmiset kävi itse tekemässä erilaisia sateenkaaripiirroksia asfalttiin osoittaakseen tukea sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille. Tämän tyyppisiä voi vain niin kuin tapahtua kokonaan digitaalisesti, mutta sitten saattaa myös johtaa jonkinlaiseen toimintaan. Kyllähän näillä nähdään, että on vaikutusta. Sitten, kun riittävän moni ihminen nostaa jonkin huomion esiin sosiaalisessa mediassa, niin myöskin silloin usein päätöksentekijät ottavat sen huomioon tai ainakin kommentoivat sitä jollain tavalla. Ja muitahan on ollut näitä ostopäätöksiin vaikuttaminen eli on yhä enemmän tärkeää yrityksille, että heillä on hyvä maine. Ja esimerkiksi tälläiset ostoboikotit, joita voidaan fasilitoida somen kautta, rupeaa olevan aidosti vaikuttavia ja viedä yritystä sellaiseen suuntaan, kuluttajat haluavat. Eli kyllä näkisin, että somessa on voimaa, mutta ei ehkä vielä osata ihan kaikilla tavoilla tunnistaa sitä, että minkälaista se vaikuttaminen on ja miten sitä voisi enemmän integroida erilaisiin kuulemisprosesseihin, kuin vaikka kaupungissa suunnitellaan jotain uutta päätöstä niin, miten voitaisiin kuulla ihmisiä.

Sirpa Tarkkinen
Sen verran voisin sanoa, että varmaan se some- ja digivaikuttaminen on semmoista kokoavaa voimaa, joka sitten konkretisoituu. Se olisi hyvin mielenkiintoista tietää, miten sitten jos meillä ei olisi näitä digi- ja somealustoja, sellaisiakin aikoja meillä toki on ollut. Minkälaista se vaikuttaminen sitten nykypäivänä on, että kyllähän se helpottaa sitä samanhenkisten ihmisten kohtaamista, kun meillä on somekanavat. Näen sen sellaisena yhteen kokoavana voimana, joka konkretisoituu teoiksi reaalimaailmassa.

Maiju Teeriaho
Kyllä meilläkin tässä hankkeen piirissä on tavallaan oltukin somessa aktiivisia ja harjoitettu niin sanottua aktivismia eli tosiaan yhdessä Auttavaan yhteisöön liittyneessä kerrostalossa. Lähdettiin perustaan sen omaa Whatsapp-ryhmää ja eräs aktiivinen henkilö kulki ovelta ovelle ja kysyi, että saako teidän puhelinnumero laittaa tähän. Siellä kävi ilmi, että iäkkäämmillä henkilöillä ei ollut Whatsappia. Ne olisi kuitenkin halunnut mukaan, niin nuoremmat henkilöt asensivat iäkkäälle pariskunnalle WhatsAppit puhelimeen ja nyt siellä apupyynnöt kulkee naapurustossa Whatsappina. Ihan kyllä voidaan siirtyä myös nettiin, että monestihan ikäkysymykset saattaa olla ratkaistavissa.

Virva Viljanen
Sekin on tietenkin näkökulma, että some on tuonut vauhtia näihin prosesseihin, että hyvin nopeasti voidaan mobilisoida iso porukka ja järjestää esimerkiksi opiskelijaliikkeessä hyvinkin tunnettuja on opintotukimielenosoitukset jopa päivän varoitusajalla saattaa saada isonkin massan liikkeelle, kun on tarpeeksi tärkeästä asiasta kysymys. Ja nämä limittyy vaikuttamisrakenteisiin, että jotkin kansalaisaloitteet ovat tosi nopeasti 50 000 allekirjoitusta verrattuna siihen, että olisi pitänyt kerätä turuilla ja toreilla suoraan paperiin.

Jenna Suutari
Itsekin koen, että some antaa tosi kovan ja näkyvän alustan kaikelle mahdolliselle vaikuttamiselle. Siinä vaiheessa, jos joku lähtee viraaliksi, niin se myös sitten lähtee. Siellä varmasti sitten vaikuttajia liikenteessä suunnasta, jos toisesta.

Maiju Teeriaho
Haluaisi vähän tuota haastaa, että olisi kauhean kivaa, jos te nuoret alkaisitte postaamaan sellaisia naapuriauttamisvideoita. Minusta olisi kiva nähdä niitä varsinkin Instagramin puolella.

Jenna Suutari
Se on tosi tärkeätä, että tällaista tapahtuu myös ihan sinne omassa lähiympäristössä. Itse olen tykännyt, kun olen aika paljon joutunut muuttamaan viime aikoina, niin olen laittanut ylimääräistä tavaranaani rappukäytävän alakertaan boksin, että saa ottaa tästä ja sieltä on kyllä sitä kampetta kadonnut aika vauhdikkaasti. Hyvässä merkityksessä siis eli ihan tarkoituksenmukaisesti.

Sirpa Tarkkinen
Tässä nähdään hirveän hyvin se, jos puhutaan tuosta termistä vielä. Vaikka puhutaan nuorten kaupunkilaisaktivismista, niin se ei rajoitu pelkästään nuoriin, että hävikkiruoan jakaminen ja vanhemmalle väestölle digilaitteiden opettaminen, joten nuorten kaupunkilaisaktivismi leviää hyvää tekevällä tavalla koko siihen yhteisöön. Ettei ole tarkoitus vaan se, että kohennetaan vain jonkun tietyn ihmisryhmän elinolosuhteita tai -asemaa, vaan se on koko yhteiskuntaa ja kaikkia ikäryhmiä hyödyttävä voima.

Jenna Suutari
Olen tosiaan ottanut tänne vielä tällaisen yhden ilmiön, joka oli minulle itselle aika lailla lähellä, kun seuraan paljon TikTokia ja sieltä lähti sitten joku aika sitten tämmöinen trifting ilmiö liikenteeseen eli triftingin tarkoittaa tavaroiden ja vaatteiden ostamista kierrättettynä tai käytettynä kirpputoreilta ja muualta. Ja tämä ilmiö tuli tosi vahvasti myös Suomeen, niin kokisitteko, että tässä ilmiössä voisi olla myös jonkinlainen ilmastoaktivismi taustalla nimenomaan nuorten puolesta. Olisiko tämä ollut sitten yksi hyvä esimerkki nimenomaan tämmöisestä nuorten kaupunki- ja ilmastoaktivismista?

Maiju Teeriaho
Varmasti vaikuttaa taustalla ideologiat, koska tuo on just sellaista hyvää toimintaa ja justiinsa kohdentuu ekologiseen ajatteluun.

Virva Viljanen
Komppaan. Mielestäni tässä näkyy hieman tälläistä kuluttamisen ja pikamuodin vastavoimaa ehkä. Halutaan kierättää ja ilahduttavia on ollut esimerkiksi se, että nämähän ei välttämättä keskity ainoastaan vaatteisiin, vaan myöskin juuri tämmönen ettei tarvitse kaikkea omistaa omana, jos tarvitsee porakonetta, niin sitä voi lainata. Tämähän on tosi hienoa ja toivon, että yhä enemmän yleistyisi tällainen vaihdanta ja kierrättäminen.

Maiju Teeriaho
Tosi hyviä ajatukseni Virvalla tuosta, kun meilläkin siis Auttavassa yhteisessä nimenomaan voi tehdä sellaista, että miksi omistaa kaikkea itse, kun voi naapurilta lainata. Se on tavallaan itsekäs teemalause, mutta pitää niin hyvin paikkaansa, koska asiathan on kalliita ja mitä järkeä on, että kaikilla ihmisillä on joku juttu. Sitten sitä tavaraa on ja siihen hukkuu. Paljon mukavampaa olisi jotenkin se, että oltaisiin oikeasti yhteisöllisiä ja voit mennä helposti naapurin ovikelloa soittaa ja kysyä pihapeliä lainaan tai jotakin. Auttavassa yhteistyössä se on hyvä, kun meillä julistetaan se, että kenen tahansa ovikelloa voi soittaa apua pyytääkseen tai tarjotakseen.

Jenna Suutari
Kyllä. Nimenomaan tässä keskustelussa korostunut tärkeys, että ollaan yhteisöllisiä, aktiivisia ja osallistetaan kaikki ikäryhmät nimenomaan siihen yhteiseen toimintaan. Ehkä tästä trifting ilmiöstä päästiin sitten nimeomaan siihen, että tällainen aktivismi ja nuorten kaupunkiaktivismi voi näkyä tosi monessa muodossa. Ehkä täytyy vain tunnistaa niistä ilmiöistä ja tapahtumista, että onko se aktivismia ja millä tavalla se liittyy ja millä tavalla se vaikuttaa mihinkin. Olisiko vielä teillä jotain lisättävää tai kommentoitavaa tämmöisiin ilmiöihin tai aktivismin muotoihin?

Virva Viljanen
Loppukaneettina voisi sanoa, että pidän tosi rohkaisevana kaikkia tällaisia uusia nuorten osallisuuden kanavia tai tapoja ja juuri sitä miettisin sitä, miten aikuiset päätöksentekijät voisivat sitten tämän tyyppistä toimintaa ja antaa sille tilaa.

Sirpa Tarkkinen
Minä pidän tämmöisiä ilmiöitä hyvin raikkaana ja tervetulleina. Kaikki yhteiskunnalliset muutokset on alkanut yleensä pienistä ihmisistä, tavallisista ihmisistä, tavallisesta aktivismista, jolla on muutettu maailmaa. Siitä ne on luikerelleet virallisiin organisaatioihin ja päätöksentekoelimiin. Pidän tätä hyvin raikkaana ja tervetulleena ja hyvin paljon toivoa antavana ilmiönä yhteiskunnassa.

Maiju Teeriaho
Sen voisi vielä lisätä, että meillä oli yhdessä Auttavassa yhteisössä nuoria, jotka auttoivat palvelutalon ikäihmisiä. He kiersivät ihan ovelta ovelle ja kyselivät niitä avuntarpeita ja tosi paljon oli sitten tarvetta ihan niin kuin viihdykkeille ja nuoret järjesti palvelutalon pihamaalla laulutapahtumia ja siellä oli kaikkea draamaa ja muuta. Mutta se jäi minulla siitä mieleen kaikesta tosi semmosena ihanana kiintopisteenä, kun eräs vanha rouva, joka oli siinä apua monella tavalla siinä saanut. Hän sanoi, että minä ilahduin jo siitä, että kun näen näitä nuoria. Siis pelkkä näiden nuorten näkeminen oli sen jälkeen ilahduttanut tätä vanhaa rouvaa. Ei tarvitse olla isoja asioita, kaikki pystytään tekemään tosi pienillä asioilla tosi isosti vaikutusta tähän maailmaan.

Jenna Suutari
Kyllä. Tuo oli varmasti hyvä lausahdus, mihin voidaan tämän kertainen podcast-jakso lopettaa nimittäin meillä alkaa keskustelu olemaan nyt aika lailla paketissa tältä osin. Kiitoksia teille kaikille vieraille oikein hyvästä keskustelusta ja hyvistä pohdinnoista. Tämä oli tosi miellyttävä keskustelu kaupunkiaktivismista. Kiitoksia Sirpa, Virva ja Maiju.Tässä oli tämän kertainen Suuntaviivoja jakso. Kiitos kaikille kuulijoille ja palataan seuraavassa jaksossa.