Hyppää pääsisältöön

Nuoret kaipaavat aikuisen läsnäoloa myös netissä

Laura Juntunen

Vapaa toimittaja,

sisällöntuottaja (freelance)

Kuvaus

Verkossa tapahtuva työskentely tuli nuorisotyöntekijöiden arkeen viimeistään koronapandemian myötä. Alan ammattilaiset kokevat, että digivälitteiseen vuorovaikutukseen liittyy sekä mahdollisuuksia että haasteita.
Erilaisia digilaitteita työpisteellä. Tietokoneen näytöllä teksti: Come in, we're open.

Sisältö

Viimeistään koronapandemia vei myös nuorisotyön verkkoon. Kun mahdollisuudet kasvokkaiseen vuorovaikutukseen kävivät vähiin, nuorisotyöntekijöiden oli otettava haltuun täysin uusia toimintamalleja.

Oulussa kävi onnekkaasti. Nuorisotyössä oli ryhdytty panostamaan digitaalisiin työmuotoihin ja -välineisiin jo ennen koronapandemian alkua. Työntekijöillä oli valmiiksi teknistä osaamista ja uusia laitteita, jotka helpottivat merkittävästi koronan pakottamaa digiloikkaa. 

Nuoriso-ohjaaja Ida Rauhala ja suunnittelija Maria Orrenmaa ovat työskennelleet digitaalisen ohjaustyön parissa tiiviisti nyt muutamien vuosien ajan. Vaikka paluu arkeen on hieman hillinnyt nuorten somenkäyttöä, Rauhala ja Orrenmaa uskovat, että digitaaliset työmuodot ovat tulleet jäädäkseen. 

”Tässä ajassa olemme nähneet, miten paljon verkkotyölle on tarvetta. Nuoret ovat myös ottaneet sen hyvin omakseen”, Orrenmaa toteaa.

Rauhalan kokemuksen mukaan digivälitteinen vuorovaikutus muistuttaa pitkälti nuorisotiloilla tapahtuvaa kanssakäymistä. Esimerkiksi pelaaminen on vain tapa viettää aikaa yhdessä, ja merkittävin kohtaaminen tapahtuu pelaamisen ohessa käytävässä keskustelussa. 

”Suurin osa nuorista on netissäkin omassa kaveriporukassaan, mutta he toivovat, että minä olen siinä läsnä. Lisäksi on aina pari nuorta, jotka hakevat henkilökohtaisempaa keskusteluapua ja tukea arkeen”, Rauhala summaa. 

Aikuisen rooli on kuitenkin selvästi nuorille tärkeä, myös verkossa. 

”Minulle voi tulla illalla parikinkymmentä viestiä, joissa kysytään, että olenhan tulossa linjoille. Nuorilla on selvästi suuri aikuisen nälkä”, Rauhala toteaa.

 

Kaikilla on omat vahvuutensa

Porilaisen Anniina Korven työnkuvaan koronapandemia ei tuonut mukanaan merkittävää muutosta. 

”Arviolta 90 prosenttia työstäni oli jo valmiiksi verkossa. Porissahan on tehty verkkonuorisotyötä todella pitkään”, Korpi kertoo. 

Hän itse on toiminut verkkonuorisotyöntekijänä seitsemän vuotta. Korven kokemuksen mukaan käytetyillä viestintäkanavilla on suuri merkitys siihen, millaiseksi työnkuva ja vuorovaikutus nuorten kanssa verkossa muotoutuvat. 

”Itse tykkään keskittyä erityisesti sosiaalisen median sisältöjen tuottamiseen, keskusteluun sekä nuoria kiinnostavien teemojen esiintuomiseen. Tällä hetkellä rakastan varsinkin TikTokia, koska siellä nuoret ovat rohkeampia juttelemaan. Esimerkiksi Instagramissa vain harvat uskaltavat kommentoida kuvia tai videoita”, Korpi sanoo. 

Korpi uskoo, että jokainen voi löytää oman tapansa tehdä digitaalista ohjaustyötä, kunhan vain uskaltaa kokeilla erilaisia sovelluksia ja some-kanavia. Siinä missä yksi voi olla hyvä tekemään videoita, toinen loihtii podcasteja ja kolmas on parhaimmillaan pelatessaan pelejä nuorten kanssa. 

”Kannattaa vain rohkeasti kokeilla eri juttuja ja etsiä sitä itselle sopivinta. Vaihtoehtoja on ihan valtavasti!”, Korpi kannustaa.

 

”Nimimerkin takana on helppo olla”

Erilaiset sovellukset ja sosiaalisen median kanavat tavoittavat nuoria, joita ei muuten tavoitettaisi välttämättä lainkaan. Esimerkiksi Korpi kertoo, että monet hänen verkossa kohtaamistaan nuorista eivät ole koskaan käyneet perinteillä nuorisotiloilla. Samanlaisia havaintoja on tehty myös Oulun seudulla. Rauhala arvioi, että verkkonuorisotyön piirissä on erityisesti syrjäseudun asukkaita sekä nuoria, jotka eivät erilaisten rajoitteiden vuoksi tule nuorisotiloille. 

”Kun olen joskus ehdottanut, että tulisit käymään nuorisotilalla niin sieltä saattaa tulla vastaus, että en mää halua, kun siellä on ne mun kiusaajat”, Rauhala kertoo. 

Myös esimerkiksi Discord-sovelluksen anonyymi luonne tarjoaa monelle nuorelle tärkeän, matalan kynnyksen mahdollisuuden osallistua toimintaan. 

”Nimimerkin takana on helppo olla. Silloin moni uskaltaa kysyä vaikeistakin asioista”, Rauhala toteaa. 

Vaikka anonyymiys mahdollistaa paljon, ajoittain se voi myös tehdä työnteosta haastavaa. 

”Esimerkiksi silloin, kun nuori selvästi tarvitsisi enemmän apua tai tilanne edellyttäisi lastensuojeluilmoituksen tekoa, työkalut ovat varsin vähissä, ellei nuori itse halua paljastaa henkilöllisyyttään”, Rauhala toteaa. 

Näissä tilanteissa omien resurssien rajallisuus on vain hyväksyttävä. 

”Työnohjaus ja muiden ammattilaisten vertaistuki on todella arvokasta. Siksi meilläkin on jokaisen työvuoron päätteeksi hetki, jossa käydään läpi, kuinka työvuoro on sujunut ja tuliko eteen tilanteita, joista haluaisi puhua muiden kanssa”, Korpi kertoo.   

 

Työtä, joka tuntuu merkitykselliseltä

Digitaalisen ohjaustyön etu on sen molemminpuolinen nopeus: nuori voi ottaa yhteyttä milloin vain, ja työntekijäkin tavoittaa nuoren aiempaa nopeammin. 

”Toisaalta on myös pohdittava, kuinka paljon voi ja haluaa olla tavoitettavissa. Kukaan ei voi olla online 24 tuntia vuorokaudessa”, Orrenmaa sanoo. 

Esimerkiksi pitkään digitaalista nuorisotyötä tehnyt Korpi kertoo hyötyneensä selkeistä rajanvedoista. Omat, yksityiset sosiaalisen median tilit ovat hyvin pienen piirin tiedossa. Lisäksi hän käyttää vapaa-ajallaan vain muutamia eri sovelluksia.

Haasteista huolimatta Orrenmaa, Rauhala ja Korpi kokevat, että digitaalinen ohjaustyö on työntekijän näkökulmasta ennen kaikkea mielekästä, mukavaa ja vaihtelevaa. Kahta samanlaista työpäivää ei juuri ole. Kaikilla on kokemus siitä, että omalle työlle on tarvetta ja kysyntää.

”Kyllä sen näkee jatkuvasti, että tämä on nuorille todella tärkeää työtä”, Rauhala tiivistää.

Pysy ajan tasalla Koordinaatin osaamiskeskuskuulumisista

Tilaa uutiskirje!