Hyppää pääsisältöön

Digiosallisuus on muutakin kuin osallistumista digitaalisissa ympäristöissä

Heikki Lauha

suunnittelija,

Verke

Kuvaus

Osallisuus kuuluu nuorisotyön peruskäsitteistöön. Vaikka termi on monelle tuttu, sitä ei ole kovin helppo määritellä. Usein osallisuutta onkin helpompi avata toiminnan ja arjen käytäntöjen kautta. Viime vuosina osallisuus-terminologiaan on tullut mukaan käsite “digiosallisuus”. Tässä kirjoituksessa pohdin, mitä tuolla digi-etuliitteellä oikeastaan tarkoitetaan ja miten digiosallisuus on näkynyt nuorisotyön käytännöissä erityisesti koronapandemian aikana.
Kolme nuorta aikuista hymyilevät lasitetulla parvekkeella auringonpaisteessa digilaitteineen.

Sisältö

Digiosallisuus käsitteenä 

Digitalisaation edetessä perinteiset käsitteet, kuten osaaminen, hyvinvointi ja osallisuus ovat saaneet digi-etuliitteen. Joidenkin mielestä etuliitteen käyttö on päälleliimattua, koska “digi” ei itsessään muuta käsitteiden luonnetta, vaan se tuo vain yhden tulokulman ilmiöön liittyvään keskusteluun. Toisten mielestä digitalisaatiolla on niin perustavanlaatuisia vaikutuksia yhteiskuntaamme, että käsitteistöä on tarpeen laajentaa ja tarkastella ilmiöitä myös “diginäkökulmasta”. 

Digiosallisuuden käsite on noussut erityisesti koronapandemian aikana vahvasti näkyviin niin yhteiskunnallisessa kuin nuorisotyön ammatillisessa keskustelussa. Teknologian tutkimuskeskus VTT ja Jyväskylän yliopisto toteuttivat vuosina 2020–2022 Digiosallisuus Suomessa -hankkeen, jossa tavoitteena oli muun muassa luoda kokonaiskuva digiosallisuuden kansallisesta tilanteesta ja hyvistä käytänteistä sekä mittaristo digiosallisuuden arviointiin. Selvitystyön pohjalta digiosallisuus määriteltiin hankkeen loppuraportissa “vapaaehtoiseksi ja arjen sujuvuuden kannalta riittävän aktiiviseksi osallistumiseksi yhteiskunnan toimintaan, jossa hyödynnetään digitaalisia välineitä, sovelluksia ja palveluita yksilön/yhteiskunnallisen ryhmän näkökulmasta mielekkäällä ja merkityksellisellä tavalla”. (Kuusisto et al. 2022.) 

Vaikka määritelmässä lähestytäänkin osallisuutta välineellisestä ja digitaalisten palvelujen käytön näkökulmasta, todetaan raportissa, että digitalisaation myötä osallisuuden ja digiosallisuuden suhde on jatkuvassa muutoksessa. Siksi määrittelytyössä on keskeistä tunnistaa, että digitalisaation edetessä digiosallisuus ei rajoitu vain digitaalisissa ympäristöissä tapahtuvaan osallisuuteen, vaan kysymys on olennaisesti myös siitä, miten osallisuus toteutuu ylipäätään digitalisoituvassa yhteiskunnassa. (Kuusisto et al. 2022.)  

Nuorisotyön näkökulmasta raportin määritelmä digiosallisuudesta ei ole riittävä, koska se kaventuu lähinnä digiosallistumiseksi. Digiosallisuudessa oleellista on myös se, syntyykö nuorelle aito kokemus, että hänellä on mahdollisuus ja kyky vaikuttaa teknologian avulla digitaalisessa yhteiskunnassa. Siksi puhuttaessa digiosallisuudesta on nuorisotyössä tärkeä tunnistaa osallisuuden eri tasoja, kuten osallistuminen digitaalisuutta hyödyntävään toimintaan, aktiivinen rooli toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa tai pyrkimys vaikuttaa digitaalisen median ja teknologian avulla. 

Digiosallisuus kunnallisessa nuorisotyössä 

Verke toteutti syksyllä 2021 järjestyksessään viidennen kyselyn kunnallisen nuorisotyön digitalisaatiosta. Kysely oli suunnattu kaikille kuntien nuorisotyöntekijöille ja nuorisotyön esihenkilöille. Vastauksia tuli yhteensä 907 kappaletta 227 kunnasta. Kyselyssä ei tarkasteltu digiosallisuutta omana erityisalueenaan, mutta aihetta voi lähestyä kyselyn tulosten perusteella useasta eri näkökulmasta. Nostan tähän kaksi tulokulmaa. 

Ensinnäkin kaikista kyselyyn vastanneista työntekijöistä neljännes (26 %) ilmoitti, että nuorten osallisuus, vaikuttaminen ja kuuleminen on yksi kolmesta heidän eniten käyttämästään nuorisotyön työmuodoista. Nämä vastaajat myös ilmoittivat hyödyntävänsä useammin digitaalisuutta erilaisissa osallisuustoiminnan muodoissa. Kolmasosa vastaajista oli mahdollistanut viimeisen kolmen kuukauden aikana nuorille etäosallistumisen tapahtumaan tai toimintaan verkon kautta sekä kannustanut nuoria omaehtoiseen sisällöntuotantoon. Osallisuustoiminnan valinneista nuorisotyöntekijöistä suurempi osuus myös ilmoitti hyödyntäneensä digitaalista mediaa ja teknologiaa nuorten ryhmäyttämisessä (27 %) sekä osallistaneensa nuoria digitaalisissa toimintaympäristöissä toiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin (24 %). Lisäksi neljännes (24 %) oli tukenut nuoria digitaalisessa vaikuttamistoiminnassa, kun kaikkien työntekijöiden osalta vastaava prosenttiluku oli 14. Osallisuustoimintaa painottaneista työntekijöistä suurempi joukko myös ilmoitti hyödyntäneensä nuorisotyössään muun muassa Teamsia (48 %) ja kyselytyökaluja (28 %). 

Toinen, ja vertailun kannalta jopa mielenkiintoisempi, tapa lähestyä digiosallisuutta on tarkastella kyselyn vastaajia sen mukaan, miten he arvioivat omaa osaamistaan nuorten digiosallisuudessa ja digitaalisessa vaikuttamistoiminnassa. Kaikista vastaajista osaamisensa nuorten digiosallisuudessa ja -vaikuttamisessa arvioi hyväksi tai erinomaiseksi reilu kolmannes (36 %). Nuorisotyön työmuotojen osalta tässä ryhmässä painottuivat avoin nuorisotyö, nuorten osallisuus ja vaikuttaminen sekä verkkonuorisotyö, jonka jopa neljännes ilmoitti keskeiseksi työmuodokseen. Ne, jotka arvioivat osaamisensa hyväksi tai erinomaiseksi, suhtautuivat myönteisemmin digitalisaatioon ja sen mahdollisuuksiin nuorisotyössä. He myös totesivat käyttävänsä nuorisotyössään selvästi enemmän erilaisia digitaalisia palveluja sekä hyödyntävänsä monipuolisemmin digitaalisuutta nuorisotyön toiminnoissa. Erityisesti ero näkyi osaajien osalta Instagramin (92 %), Snapchatin (52 %), Discordin (50 %), digitaalisten pelien (44 %) ja TikTokin (36 %) käytössä. 

Digiosallisuus tiiviisti kytköksissä yhdenvertaisuuteen 

Nuorten digiosallisuuden vahvistaminen on keskeinen tavoite digitaalisessa nuorisotyössä. Kun kuntien nuorisotyön ammattilaisilta kysyttiin digitaalisen nuorisotyön hyötyjä, nousi avovastauksissa merkittävimmiksi teemoiksi laajemman nuorten joukon tavoittaminen sekä yhdenvertaisempien osallistumismahdollisuuksien tarjoaminen. Erityisesti koronpandemian aikana on korostunut osallistumismahdollisuuksien tarjoaminen etävälitteisesti: Yhtäältä on arvioitu, että toimintojen siirryttyä verkkoympäristöihin on tavoitettu uusia nuoria, toisaalta on koettu, että pandemian aikana ei ole pystytty tavoittamaan yhtä hyvin jo aiemmin nuorisotyön piirissä olleita nuoria (Manu et al. 2021). 

“Digitaalisuus lisää yhdenvertaisuutta ja esteettömyyttä. Voimme tarjota palveluja sellaisille nuorille jotka eivät muuten voisi osallistua toimintaan tai eivät muuten osallistuisi toimintaan.” 

Joissakin avovastauksissa kuitenkin korostettiin sitä, että heikoimmassa asemassa olevilla nuorilla ei välttämättä ole mahdollisuutta osallistua toimintaan etävälitteisesti esimerkiksi puutteellisten laitteiden tai osaamisen takia. Ylevämmin muotoiltuna, digitalisaatiokehityksen myötä herännyt ajatus nuorisotyön tarjoamien palvelujen mahdollisuuksien tasa-arvosta ei tarkoita sitä, että kaikilla nuorilla olisi tosiasiallisesti yhtäläiset mahdollisuudet käyttää nuorisotyön palveluja ja osallistua toimintaan, vaikka fyysiset esteet olisi toiminnasta poistettu. Nuorisotyössä onkin kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, mitkä toimenpiteet edistävät ja mitkä rajoittavat nuorten digiosallisuutta. Saavutettavuuden parantaminen ei koske vain digitaalisia palveluja ja digitaalisissa ympäristöissä järjestettävää toimintaa, vaan kaikkia digitaalisen nuorisotyön toimintamuotoja toimintaympäristöstä riippumatta. 

Digiosallisuuden edistäminen vaatii monenlaisia toimenpiteitä 

Digiosallisuutta ja nuorten osallisuuden vahvistamista digitaalisen median ja teknologian avulla pidetään digitaalisessa nuorisotyössä edelleen haasteellisena. Kuntakyselyn vastauksissa näkyy se, että moni kaipaa lisää konkreettisia menetelmiä digitaalisen median ja teknologian hyödyntämiseen erilaisissa osallisuustoiminnan muodoissa. Moni myös pohtii, miten entuudestaan tutut välineet ja ympäristöt taipuisivat vielä paremmin nuorten osallisuutta tukevaan nuorisotyölliseen toimintaan. 

“Korona on tuonut buustin somen käyttöön, mutta osallistava toiminta digitaalisesta työstä puuttuu.” 

“Haluaisin rohkeutta digitaalisten menetelmien käyttöön. Että osaisi luovia ja löytäisi jokaiseen tilanteeseen sopivia menetelmiä ja sovelluksia, joilla osallistaa nuoria ja joita voisi käyttää esim. koulunuorisotyössä.” 

Nuorten digiosallisuutta tukevan toiminnan edistäminen edellyttää toki nuorisotyön ammattilaisten digiosaamisen vahvistamista. Samaan aikaan on kiinittettävä huomiota myös resursointiin ja panostusta osallisuustoimintaa tukeviin rakenteisiin ja johtamiseen. Tätä tukee esimerkiksi se havainto, että vastaajat jotka arvioivat kuntakyselyssä osaamisensa nuorten digiosallisuudessa hyväksi tai erinomaiseksi, kokivat tavoitteiden puuttumisen, työyhteisön tuen puutteen sekä riittämättömän välineistön merkittävämpinä digitaalisen nuorisotyön haasteina. Osaamisensa heikommaksi arvioineet vastaajat puolestaan pitivät selvästi merkittävämpinä digitaalisen nuorisotyön haasteina osaamisen puutteen, työajan riittämättömyyden sekä kiinnostuksen puutteen. 

Lopuksi tiivistettynä kuntakyselyn tuloksista nousseita havaintoja uudelleenmuotoiltuna kehittämistoimenpide-ehdotuksiksi. Toivon mukaan nostot herättävät pohdintoja ja keskustelua siitä, miten nuorisotyössä voidaan edistää paremmin nuorten digiosallisuutta. 

  1. Digiosallisuus tulee nähdä nuorisotyössä paljon laajempana kokonaisuutena kuin osallisuutena digitaalisissa ympäristöissä tai sähköisten työkalujen kautta tapahtuvana vaikuttamistoimintana. Nuorisotyön tavoitteiden kannalta digiosallisuuden vahvistamisessa on ennen kaikkea kyse siitä, että kaikilla nuorilla on riittävästi kykyä ja edellytyksiä toimia digitaalisessa yhteiskunnassa. Siten digiosallisuuden edistäminen on keskeisesti kytköksissä nuorten digitaalisen osaamisen vahvistamiseen. Niin ikään oleellista on tunnistaa ja tunnustaa nuorisotyössä digitalisaation mukanaantuomat uudenlaiset osallisuuden ja vaikuttamisen muodot. 
  2. Digiosallisuutta vahvistamalla voidaan madaltaa nuorten osallistumisen kynnyksiä, mutta nuorisotyössä on pidettävä huolta digitaalisen eriarvoisuuden ennaltaehkäisemisestä. Digitaalisten toimintojen kehittäminen lisää yhdenvertaisia mahdollisuuksia käyttää nuorisotyön palveluja ja osallistua nuorisotyölliseen toimintaan riippumatta alueellisista, fyysisistä tai muista taustatekijöistä. Samaan aikaan on huomioitava, että uudet digiosallisuutta tukevat toimintamuodot ovat luonteeltaan inklusiivisia ja ne eivät toteudu esimerkiksi joidenkin nuorten ryhmien kustannuksella (ks. esim. Kaarakainen). 
  3. Nuorisotyön organisaatioiden tulee tunnistaa henkilöstön erilaiset lähtökohdat ja kyvykkyydet vahvistaa nuorten digiosallisuutta ja sen perusteella kohdentaa paremmin kehittämistoimia. Jos organisaation nuorisotyössä halutaan edistää paremmin nuorten digiosallisuutta, tulisi huomiota kiinnittää esimerkiksi henkilöstön osaamistasoon. Toiset työntekijät tarvitsevat enemmän innostamista ja käytännön ohjauksellista tukea erilaisten työkalujen ja menetelmien kokeilemiseen. Toiset puolestaan kaipaavat johtamisen, suunnitelmallisuuden ja resursoinnin kautta tapahtuvaa rakenteellisempaa tukea ja ohjausta, jotta heillä on paremmat edellytykset toteuttaa laadukasta ja organisaation tavoitteiden mukaista nuorten digiosallisuutta tukevaa toimintaa. 

Lähteet: 

Kaarakainen, Meri-Tuulia (2022). Digitaalisen syrjäytymisen ehkäiseminen osaksi nuorten kohtaamista. Verken blogi.  

Kuusisto, Olli; Merisalo, Maria; Kääriäinen, Jukka (toim.) (2022). Digiosallisuus Suomessa. Digiosallisuus Suomessa -hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:10.  

Manu, Samuli; Puuronen, Anne & Ranta, Tommi (2021). Selvitys koronakriisin vaikutuksista nuorisotoimialaan. MDI & Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu.  

Verke (2021). Kunnallisen nuorisotyön digitalisaatio 2021.  

Jaa artikkeli

Tilaa uutiskirjeitämme

Pysy ajan tasalla Koordinaatin kuulumisista, tapahtumista, koulutuksista sekä hankkeista.

Tilaa uutiskirje!